Day 2: 300 calories

Skinny girl dietin toinen päivä on mennyt yllättävän hyvin, vaikka hirveästi tekisikin mieli luovuttaa ja ahmia. Himoitsen tajuttomasti paahtoleipää, muroja ja pastaa, eli ruokaa, jota en hirveästi tule dieetin aikana syömään. Oon katsonut ihan tajuttomasti ns. "ruokapornoa", kuvia herkullisen näköisestä ruoasta ja yrittänyt näin päästä himoistani eroon. Mitä mieltä te olette ruokapornosta? Hyvä vai huono asia?

Olen jo suunnitellut palkitsevani itseni ruoalla jos pääsen dieetin loppuun asti repsahtamatta ahmimaan kertaakaan. Toivon todellakin, että pystyn siihen. Itsekuria vaaditaan aika paljon, ja minulta tunnetusti ei moista löydy. Mutta teen kaikkeni estääkseni ahmimista.

Tänään ruokailut on menneet hyvin, vaikka tajusinkin, että nuudeleissa onkin luultavasti enemmän kaloreita kuin mitä luulin, näissä perkeleissä kun on kaksi kaloritaulukkoa! Joku viisas voisi varmaankin kertoa minulle, kumpaan uskoa; isompaan vai pienempään lukuun?

Aamupala: Isohko lautasellinen tonnikalasalaattia (~150kcal), kupillinen mustaa kahvia. Myöhemmin söin myös kuningatarpiltin (55kcal).

Lounas: Niitä nuudeleita laskujeni mukaan noin 90 kalorin edestä, eli tosi vähän. Join myös mustaa kahvia ja kupillisen yrttiteetä.

Päivällinen: Mustaa kahvia taas : D Juon sitä ehkä vähän liikaa?

Iltapala: Omena, jonka kaloreita en laskenut sekä teetä.

Yhteensä kaloreita tuli siis aika lähelle tasan 300. : ) Olen erittäin tyytyväinen itseeni, vaikka nuo nuudelit vähän mietityttää. Hämmentävää, olen pettynyt.

I will be the skinny girl.

Arvatkaa kuka aloitti tänään skinny girl dietin? MINÄ! Olen jo kerran nuorempana kokeillut, mutta se meni ihan pilalle kun tajusin noin dieetin puolessa välissä etten osaa laskea kaloreita oikein ja olin syönyt ainakin puolet enemmän kuin pitäisi : D Tällä kertaa osaan laskea kalorit täysin oikein ja motivaatiota riittää vaikka muille jakaa; koko päivän päässä on hakannut "en saa luovuttaa, en ole enää heikko läski paska".

Tässä dieetissä ehkä parasta on se, että saa syödä hedelmiä ja vihanneksia laskematta niiden kaloreita. En aio niitäkään minkään 10930 kalorin edestä ahmia, mutta ajatus siitä, että saan syödä jos tekee mieli, on ihana ja helpottaa kummasti vaikeina hetkinä. Aion myös pysytellä mahdollisimman terveellisessä ruokavaliossa tämän dieetin ajan, koostan kalorini lähinnä proteiinista, mutta en kuitenkaan jätä hiilareita poiskaan. Rasvaa käytän mahdollisimman vähän, kuten aina.

Tänään aloitin dieetin, olen syönyt noin 375 kaloria. Päivän syömisiin olen siis kovin tyytyväinen. : )

Aamupala: Kupillinen mustaa kahvia (~3kcal), vähän myöhemmin banaani, jonka kaloreita ei oteta huomioon tässä! Ainiin, söin myös jäätelöpuikon (~80kcal).
Lounas: Salaatti, jossa oli aurinkokuivattua tomaattia, tomaattibasilikatahnaa, pikkusipuleita ynnä muuta jännää (210 kcal), kivennäisvettä.
Päivällinen: Jäätelöpuikko (~80kcal).
Iltapala: Kaksi kupillista teetä (~1kcal), yksi banaani ja yksi omena, kaloreita ei oteta taaskaan huomioon.

Liikkunut olen töissä, fyysisesti raskasta työtä kun teen, poltin varmasti ihan mukavan määrän kaloreita kävellessä, seisoessa ja hikoillessa. : )
Innolla odotan huomista 300 kalorin päivää! Syömiset olenkin jo suunnitellut etukäteen, herkuttelen suhteellisen vähäkalorisesti nuudeleilla (löysin nuudeleita joissa on vain 91 kaloria koko pakkauksessa!) ja tonnikalalla!

...

"Ei! 30 on aivan liian vähän. Ei sinusta ole enää mitään jäljellä, pelkkää luuta. Mitä saavutat laihuudella? Mieti aliravittua kroppaa. Jatkuvasti palelee, luut painavat istuessa kipeästi penkkiin, sydän on jatkuvasti kovilla ja naama turpeana oksentelusta. Voisin jatkaa listaa ikuisuuksiin. Terve kroppa. Sopivasti lihasta, saat vapautta ruokailussa, jaksat paremmin, iho ja hiukset voivat paremmin. Keho on tasapainossa. Treenatusta terveestä kropasta huomaa mikä työ sen eteen on tehty. Laihasta luurangosta näkee vain miten ihminen kituu ja kärsii. Ei siinä ole mitään tavoiteltavaa. Toivon että tää herättäisi sua vähän. En tarkoita pahalla, tsemppiä ! -Jen "

Ihana, mutta samalla kamala kommentti, kiitos tästä. Olisin paljon mieluummin terve, ja toivon, että jonain päivänä paranenkin tästä häiriöstä. Olen monta kertaa yrittänytkin parantua, hyvin sekä huonoin tuloksin. Olen kuitenkin repsahtanut syömättömyyteen ja/tai oksenteluun aina, joka ikinen kerta. Todellakin haluan parantua ja saada kaiken tuon, mitä luettelitkin, mutta vielä ei ole sen aika. En omasta mielestäni ole tarpeeksi sairas hakemaan apua, mikä on tietenkin typerä ajatus. Mutta ehkä vielä jonain päivänä...

Halusin aloittaa postauksen vastaamalla tähän kommenttiin, joka sai minut ajattelemaan. Miksi en hae apua? Miksi pelkään paranemista niin paljon?
Minulle paraneminen tarkoittaa lihomista, mikä on ehkä viimeisin asia, mitä haluan tällä hetkellä. Tiedän, että terveenä oleminen on kaikin puolin parempaa kuin sairastaminen; voisin paremmin sekä fyysisesti että henkisesti. Haluaisinkin olla terve, mutta pelkään paranemisprosessia, kaikkea siihen liittyvää. Lääkärikäyntejä (joita on jo nyt liikaa minun mieleeni, toisesta syystä), mahdollista osastohoitoa, lihomista, syömiseen pakottamista, ahdistusta... Kauhea ajatus. Juuri nyt haluan vain laihtua ja tavoittaa vihdoinkin tavoitepainoni.

Ps. Fontti on tosi outo, en ole itse vaihtanut sitä tälläiseksi ja toivottavasti saan sen jollain taikakonstilla takaisin normaaliksi! : D Toivottavasti näette lukea!

Pps. Vau miten siistiä, 10 lukijaa! Mistä te tulitte, keitä te olette? : D Kertokaa!

Relapse.

Repsahdin eilen ja oksensin pitkästä aikaa aamupalani; 2 paahtoleipää kinkun ja suolakurkun kanssa ja kaksi jäätelöpuikkoa. Jäätelö tuli ulos ihanan helposti, kuten aina, mutta leipä olikin vähän suurempi ongelma. Se nimittäin päätti tulla nenäni kautta ja olin varma että tukehdun oksennukseeni : D Ällöä mutta totta. Oksensin myös verta, enemmän kuin yleensä. Kurkusta se taisi tulla tälläkin kertaa, onneksi.
Syömishäiriöissä ei todellakaan ole yhtään mitään glamouria, vaikka jotkut niin luulevat.

Tänään olen syönyt jäätelöä noin 80 kcal edestä enkä tiedä syönkö enää mitään muuta. Saatan sallia itselleni yhden cappuccinon, jos aivan hurjaksi heittäydyn. Luultavasti pysyttelen kuitenkin normikahvissa tai -teessä. Eipä ainakaan ala ahdistaa.

Olen vähän miettinyt tuota tavoitepainoani... 30 kiloa, 158 senttimetriä. Hurjaltahan tuo kuulostaa, mutta ehkä silloin olisin laiha. Nyt olen 10 kiloa tuhdimmassa kunnossa, eli painan suurinpiirtein 40 kiloa. En ole käynyt vaa'alla pitkään aikaan koska täällä isän luona se sattuu olemaan rikki ja äidin luona äiti on usein kotona samaan aikaan kuin minäkin, joten en voi käydä vaa'alla salaa. Masentavaa, mutta uskon, että painan korkeintaan 41 kiloa, mikä on ihan liikaa.
Mutta 30 kiloa. Miltä näytän silloin? Olenko vain luuta ja nahkaa, sairaan, luurangon tai elävän kuolleen näköinen vai onnistunko jotenkin näyttämään edes hieman terveeltä? Olen sen verran sairas, että toivon näyttäväni mahdollisimman luiselta ja laihalta. Minun maailmassani en voi olla liian laiha.