Otsikko kuvaa fiiliksiä aika hyvin. Lauantaina vedin vähän överiksi juomisen kanssa ja melkein tapoin itseni. Kaveri tuli väliin ja otti puukon pois ajoissa. Tavallaan olen onnellinen mutta myös vihainen. Ainakin se välittää, kiitos siitä ♥
Mutta ei siitä sen enempää. En kai ole tappamassa itseäni ihan hetkeen.
Syömisen kannalta ei mitään uutta. Paino on about 40 kiloa, eli 10 kiloa tavoitepainoon. En ole enää yhtään varma, haluanko edes tavoittaa sitä enää. Koko syömishäiriö tuntuu oudolta, en osaa ajatella itseäni syömishäiriöisenä, koska olen kai syönyt ihan normaalisti viime aikoina. Paskaltahan se tuntuu, koska tällä ruokavaliolla en ainakaan laihdu. En vaan jaksaisi stressata syömisestä enää.
Perjantaina oksensin pitkästä aikaa ja se kyllä tuntui syntisen hyvältä. Oksensin pienen määrän vertakin, kuten lähes aina. En tiedä, pitäisikö olla huolestunut vai ei. Veri oli kirkkaanpunaista, joten se on peräisin kurkusta. Vatsasta tuleva veri on kuulemma tummanruskeaa mahahappojen takia.
En tiedä, olenko syömishäiriöinen. Jos olen, mikä häiriö tämä on? Anoreksiaa ei ainakaan, eikä bulimiaakaan, koska en oksentele. Ortoreksia ja minä samassa lauseessa? Hyvä vitsi. BED? Ehkä.
"Perjantaina oksensin pitkästä aikaa ja se kyllä tuntui syntisen hyvältä."
VastaaPoista"En tiedä, olenko syömishäiriöinen. Jos olen, mikä häiriö tämä on? Anoreksiaa ei ainakaan, eikä bulimiaakaan, koska en oksentele."
Mä en ole lääkäri, mutta kuvittelisin, että sulla saattaisi olla bulimareksia, kun kuitenkin oksentelet. Eli siis anoreksian ja bulimian välimuoto tai vaihtoehtoisesti anoreksia bulimisin piirtein (varmaan tiedät, mutta anoreksiahan jaetaan kahteen tyyppiin, paastoavaan/ruoasta pidättäytyvään ja itseään tyhjentävään - tosin diagnoositkin on aina suuntaa-antavia ja riippuvat diagnostisten kriteerien lisäksi myös lääkäristä).
Itse pohdiskelen tässä samoja asioita. Uskoisin omaavani epätyypillisen syömishäiriön tai epätyypillisen anoreksian. En ole mitenkään vakavasti alipainoinen, mutta laihtunut normaalipainoisesta merkittävästi alipainoiseksi. Itse olen kuitenkin saanut painoa nostettua hieman, joten en luokittele itseäni edes sairaaksi. Toisaalta taas suhteeni ruokaan on kummallinen ja olen todella tarkka ruokien terveellisyydestä ja ravintosisällöstä (tosin toisinaan syön mielestäni hyvinkin epäterveellisiäkin ruokia).
Oli ehkä hieman hassua kommentoida vanhaan postaukseesi, mutta ajattelin vain kertoa mielipiteeni. (: Ja tavallaan kiva huomata, etten ole ainoa asiaa pohdiskeleva.
Helvetti toi anoreksia -sana särähtää korvaani vastauksessani. En sovi muottiin, en todellakaan. En edes ulkoisen olemukseni puolesta, enkä minkään puolesta. Osan diagnostisista kriteereistä kuitenkin täyttäisin, mutta näytän ihan terveeltä ja koen itseni terveeksi. "Syömishäiriöön viittaavat oireet" kuulostaa paljon paremmalta (sopivan neutraali sanamuoto jota käytän sekoilustani..).
Poista