Ei yhtään mitään. Minulle ei kuulu mitään. En ole surullinen, en ahdistunut, en erityisen iloinen mutta en masentunutkaan. On vaan aika tyhjä olo niin henkisesti kuin fyysisestikin. Paitsi että tekee mieli ruokaa. Meinasin jo tehdä ruokapornopostauksen, täynnä kuvia herkullisen näköisestä ruoasta, mutta en halunnutkaan. Kuka nyt tahtoisi vain katsella kuvia? Minä tietenkin, ruokapornoaddikti?
Tänään olen syönyt 6 irtokarkkia, juonut kaksi kupillista kahvia, syönyt kaksi voissa paistettua kananmunanvalkuaista wokkivihannesten kera, yhden omenan ja juonut kupillisen vihreää teetä. Ei ole erityisemmin nälkä, tekee vain mieli ruokaa. Erityisesti paahtoleipää, jonka päällä on kananmunaa ja metwurstia! Tai katkarapupastaa. Pizzakin kelpaisi. Itse asiassa mikä tahansa rasvainen hiilarimättö. En kuitenkaan haluaisi pilata muuten onnistunutta päivää ahmimalla keskellä yötä.
Tuntuu että olen sekoamassa pikkuhiljaa. En osaa syödä normaalisti, vaan ahmin tai syön mahdollisimman vähän. Paastotakin olen kokeillut joskus, mutta ne kerrat ovat päättyneet ahmimiseen. Harvoin myös tunnen mitään erityistä. Olen onnellinen vain ystävieni seurassa, vain niiden tiettyjen, jotka eivät pakota minua syömään. Juuri nyt haluaisin itkeä, mutta en vain onnistu siinäkään. Viime yönä kyllä itkin, sekä nauroinkin ihastukselleni joka tekstasi minulle yöllä. Vielä viime yönä tunsin jotain. Nyt en tunne mitään, en yhtään mitään paitsi pientä pettymystä kun puristelen läskejäni, ruoanhimoa unohtamatta!
Pelkään, että ruoanhimo on ainut tunne jota pystyn tuntemaan. Se on lähes aina läsnä. Ahdistuskin on kadonnut, aika harvoin enää ahdistaa. En tiedä, onko se hyvä asia.
i'm so fucking lost
ps. Ahmin just huoneenlämpöisen grillatun nakin. Ihanan rasvaista, oksettavaa, ällöttävää ja lihottavaa. Nyt sentään vituttaa vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti