Mua pelottaa että teen sen taas - alan oksentaa. Ahmia ja oksentaa. Oon yrittänyt parantua (alkoholin voimalla!) mutta ajatukset oksentamisesta ovat tulleet mieleeni useammin kuin pari kertaa. Oksentaminen on perkeleen koukuttavaa, voin syödä mitä vain haluan lihomatta! Mutta rakkaat, jos ette ole jo koukussa, älkää aloittako sitä. Tehkää kaikkenne, taistelkaa bulimiahirviötä vastaan, se ei todellakaan ole ihanaa vaikka sellaisen kuvan saatankin tässä postauksessani antaa.
Viime kesänä olin pahasti koukussa ahmimiseen ja oksentamiseen. Tein sitä joka päivä, useammin kuin kerran päivässä. Paketti keksejä, suklaata, muffinsseja, leipää ja ehkä vielä pussillinen karkkia, paljon vettä välissä, ennen ja jälkeen. Sormet kurkkuun ja synnit pois. Vapauttavaa, niin perkeleen vapauttavaa ja petollista. Koukuttavaa.
Nyt tavallaan ikävöin noita aikoja. Tahtoisin taas tuntea sen, miten ruoka lähtee pois sisältäni. Kalorit, rasva, hiilarit... Kaikki paha vain katoaa minusta. Muistan vieläkin sen kaiken liian elävästi. Ruoan sisälläni, mielihyvän mitä syöminen toi, syyllisyyden kun tiesin mitä on luvassa, sormet kurkussani... Lady Gaga soimassa taustalla. Tanssin, anteeksi, heiluttelin persettäni ja kuvittelin tanssivani usein oksentaessani. Glamouria. : D Tahtoisin kokea sen kaiken uudelleen, edes kerran. Mutta se ei jäisi siihen yhteen kertaan. Minulla on lukemattomia mahdollisuuksia oksentaa, olen usein yksin kotona. Kaapit ovat aina täynnä ruokaa eikä kukaan huomaisi mitään. Ei kukaan.
Ps. en osaa enkä halua parantua. En edes alkoholin voimalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti