Operaatio lonkkaluut

Huomasin aamulla, että pitkästä aikaa, mun lonkkaluut näkyy! Kyljistä on vielä turha haaveillakaan, mutta ihan sama; mun lonkkaluut näkyy!
Lonkkaluut on mun mielestä kaikista kauneimmat, seksikkäimmät luut ja oon ihan heikkona, jos naisen lonkkaluut näkyy. ♥ Ja tänään aamulla huomasin, että minun, läskin possun, lonkkaluut näkyy aika selvästi! Tämä thinspaa, en ahmi tänään(kään). : )

Eilinen päivä meni syömisten osalta ihan okei. Pientä ahmimista oli illalla kyllä...

Aamupala: Kupillinen mustaa kahvia.

Lounas: 2dl Valion sokeritonta karviais-boysenmarjamehukeittoa (oon ihan koukussa tähän! Suosittelen, jos joku ei ole vielä maistanut! 9kcal 100 grammassa muistaakseni.), puoli litraa mansikkakivennäisvettä.

Päivällinen: Kupillinen teetä ja 4dl tuota samaista karviais-boysenmarjamehukeittoa.

Iltapala: Ruispala, jonka päällä 2 paistettua kananmunaa, teetä. Piti syödäkin jotain, ettei äiti ala epäillä mitään. En kestä kuunnella yhtään valitusta siitä, mitä syön ja mitä en.

Sitten ahmiminen: 7 palaa Fazerin uutta mansikkasuklaata, 5 salmiakkikarkkia, noin 10 sipsiä ja lasillinen normikokista.

Ahmimisesta huolimatta fiilis on hyvä tänään, maha on litteä ja melko nätti, lonkkaluut näkyy ja kuuntelen Pariisin Kevättä. Aika jees. Kohta on kesälomakin, tämä on erittäin jees. Pitäisi vaan lähteä juhlimaan, mikä vähän pelottaa. Kalorit nousee varmaan noin 3 000, mutta... Otan sen varmaan boostipäivänä.

I'm OK!

Ensinnäkin pahoittelen bloggaustaukoa, vaikka eipä tätä ainakaan kovin moni lue. Koulu on pitänyt minua kiireisenä, tietenkin! Ensi viikolla kesäloma alkaa : ) Olen innoissani sekä myös kauhuissani; saan vain olla ja nähdä kavereita ja juhlia, mutta minulla on paljon aikaa syödä, ahmia... Viime kesänä olin ahmimis-oksentelukierteessä enkä halua kokea sitä uudestaan vaikka tavallaan ikävöinkin sitä tunnetta, kun voi syödä mitä vain lihomatta ainakin leikisti. Viime kesänä myös yritin itsemurhaa ja viilsin noin joka toinen päivä ettäjoo, en halua samanlaista kesää enää.

 Kesä meinaa suuria haasteita minulle, sillä kaverini syövät paljon ja varmaan teemme jonkun pienen retken perheen kanssa, jotka pakottavat minut syömään. Itsekurini on huono enkä osaa kieltäytyä jäätelöstä, koska pelkään paljastumista. Pelkään sitä enemmän kuin mitään muuta enkä edes tiedä, mikä siinä on niin pelottavaa! Voi luoja, tulen masentumaan tänä kesänäkin, vaikka odotan sitä innolla.

Mutta se siitä. Tänään minulla on taas aika hassu olo. Haluan itkeä, karjua, huutaa ja nauraa. Haluan syödä karkkia, oksentamatta sitä pois, ja haistattaa paskat anoreksialle - mutta haluan myös laihtua! Repsahdin äsken ja söin karkkia, noin 100 kalorin edestä. Ympäripyöreästi laskettuna ja ylöspäin pyöristettynä olen siis syönyt tänään noin 350 kaloria. Pitäisi kai olla ylpeä itsestäni, tämä on hyvä saavutus ahmimisjakson jälkeen, mutta en halua iloita liian aikaisin. Illalla jään kahdestaan herkkujen kanssa. Minä, karkit, sipsit, jäätelö ja masennus... Kohtalokas yhdistelmä. Siitä ei ole koskaan seurannut mitään hyvää.

Olen repinyt jostain motivaatiota laihtumiseen. Se vain ei kestä kovin pitkään. Tällä viikolla on ollut vain yksi onnistunut päivä tämän lisäksi, viime viikolla ei sitäkään. Ruoka on pahin viholliseni, mutta miksi, oi miksi rakastan sitä niin paljon? Keep your enemies close? It would kill me. Voisinpa vain kadottaa kaiken ruoan ympäriltäni ja kuolla nälkään. Olisi vain minä, minä ja luuni. Ja Ana, kuiskailemassa korvaani jotain kaunista.