Hei! Mulla on tosi huono olo henkisesti ja uskon, että tässä oli tää mun parantumisyritys. Olen syönyt viikonloppuna luvattoman paljon. Karkkia, popcornia, kakkua ja joka suklaacupcaken (mikä tämä on suomeksi? : D Kuppikakku?) olen syönyt! Yleensä vihaan leivoksia, mutta tuo cupcake oli aivan ihanaa. Ja juuri se tekee tästä pahemman asian.
Tahtoisin laihtua tavoitepainooni, joka on aivan liian alhainen, tai ainakin näin minulle väitetään. En itse tajua miten se niin paha on. Kyllä, sairaalloinen alipaino se olisi, mutta ei se olisi niin paha, eihän? Onhan maailmassa laihempiakin ihmisiä kuin minä tavoitepainossani.
Mutta taas olisi tavallaan ihan kiva parantua, voisin ehkä elää normaalia elämää. Syödä normaalisti, ahdistumatta. Mutta mikä onkaan normaalia? En osaa syödä normaalisti. Joko paastoan tai elän 300 kalorilla päivässä tai sitten syön kaiken minkä näen. Se saa minut vielä sekoamaan!
En jaksa tätä enää pitkään. Pitäisi oikeasti päättää, aionko ottaa itseäni niskasta kiinni ja parantua vai luovutanko ja antaudun häiriöni armoille. Rakastan sitä liikaa enkä tahtoisi luopua siitä, mutta se pilaa elämäni.
Onko väärin rakastaa Anaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti