Se siitä parantumisyrityksestä. Edessä kahden päivän paasto sekä kaksi päivää 400 kalorilla! Viikonlopun jälkeen jatkan paastoa aika varmasti. En tiedä, onko oikein olla onnellinen tämän takia. Paraneminenhan olisi parasta minulle itselleni, mutta en taida olla vielä valmis.
Tavallaan tahdon kuihtua pois, laihtua tavoitepainooni ennen paranemista. Tahdon kokea tämän kaiken syömishäiriöihin liittyvän paskan, niin hyvän kuin pahankin. Sairasta, mutta niin totta. Tahdon olla vain luuta ja nahkaa, tahdon olla niin laiha ettei minussa ole enää mitään kaunista. Minulla olisi vain luuni eikä mitään muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti